Yhdistelmätyyppien kasvillisuus rakentuu aina kahta suokasvillisuuden eri päätyyppiryhmää edustavan kasvillisuuden kombinaationa. Yhdistelmätyypeissä yhdistyy kaksi suokasvillisuuden päätyyppiä, jotka vallitsevan vedenkorkeutensa osalta eroavat selvästi toisistaan. Toinen päätyypeistä siis edustaa jotakin kuivempaa, useimmiten mätäspintaista, suokasvillisuutta ja toinen märempää, väli- tai rimpipintaista, kasvillisuutta. Yhdistelmätyypeissä voidaan ajatella yhdistyvän myös jonkin puustoisen suotyypin kasvillisuuden jonkin avosuota edustavan suotyypin kasvillisuuden kanssa. Edellä todetun perusteella mahdollisia yhdistelmiä ovat vain korpien ja nevojen/lettojen yhdistelmät (neva- ja lettokorvet) sekä rämeiden ja nevojen/lettojen yhdistelmät (neva- ja lettorämeet). Korpi- ja rämekasvillisuuden tunnuspiirteet yhdistäviä korpirämeitä ei sen sijaan lueta yhdistelmätyyppeihin, vaikka niissä kahden päätyyppiryhmän ominaisuudet yhdistyvätkin (koska molemmat edustavat mätäspintaista tai sitä lähellä olevaa suokasvillisuutta). Myöskään luonnossa hyvin tavallista väli- ja rimpipintaisen kasvillisuuden yhdistymistä samalla paikalla ei pidetä yhdistelmätyyppinä.
Yhdistelmätyypeillä kahden eri päätyyppiryhmän kasvillisuus voi esiintyä joko selvärajaisina kuivapinnan ja märkä- tai kosteapinnan muodostamina laikkuina, kuten esimerkiksi keidasrämeillä tai toisiinsa täysin sekoittuneena, kuten esimerkiksi sararämeillä.