Rämeet ovat korpien tavoin puuston peittämää suokasvillisuutta. Rämeiden karuissa oloissa puuston kasvu on tavallisesti hyvin hidasta ja puut jäävät yleensä mataliksi. Rämeillä puuston valtalajina, usein ainoanakin lajina, on mänty. Poikkeuksen em. sääntöön rämeiden puustoisuudesta voivat muodostaa kaikkein karuimmat rahkarämeet, joilla iäkkäänkin puuston keskikorkeus voi jäädä alle metriin. Etenkin suon nevakeskustaan rajautuvilla rahkarämeillä varsinainen puusto voi ankarasta ravinnepulasta kärsivän männyn heikon kasvun takia jopa kokonaan puuttua.
Rämeet ovat enimmäkseen mätäspintaista suokasvillisuutta ja niiden turvekerros on yleensä
paksu. Ohutturpeisia rämeitäkin silti tavataan, etenkin suon reunaosissa (kangasrämeet,
korpirämeet) Mätäspinnoilla kasvillisuuden kenttäkerroksen valtiaita ovat suovarvut, kuten
suopursu, juolukka, vaivero, vaivaiskoivu, variksenmarja ja kanerva. Hyvin yleisenä lajina
kaikenlaisilla rämeillä esiintyvät myös tupasvilla, suokukka sekä muurain eli hilla. Rämeiden
pohjakerroksessa valtalajin asema on aina joko ruskorahkasammalella (rahkarämeet) tai
rämerahkasammalella (muut rämetyypit). Näiden ohella rämeille hyvin tyypillisiä pohjakerroksen lajeja ovat puna-, varvikko- ja kangasrahkasammal sekä karuimmilla rämeillä myös jäkälät, varsinkin poronjäkälät.