Korpikasvillisuus voi kattaa koko pienen suon tai olla vain isompien soiden reunoille sijoittuvaa suokasvillisuutta. Kasvipeitteessä raja suota ympäröivän kivennäismaapohjaisen kangasmetsän ja turvealustaisen korven välillä erottuu usein heikosti, vaikka ero kasvualustan laadussa onkin hyvin selkeä. Korvet ovat aina puustoisia ja etenkin kuivemmissa aitokorvissa yksittäiset puut voivat olla hyvin järeitä. Korpien turvekerros on yleensä melko ohut, minkä seurauksena puut ja muutkin suuret kasvit voivat juurillaan ulottua turpeen alapuoliseen kivennäismaahan ja kerätä vettä ja ravinteita myös sieltä. Korpien puustossa esiintyy tavallisesti ainakin jokin seuraavista puulajeista: kuusi, hieskoivu, harmaa- tai tervaleppä. Myös muut lehtipuut, kuten raita, haapa ja pihlaja, sekä järeäksi kasvava mänty voivat esiintyä korpien puustossa sekapuina. Märimmillä paikoilla korpien puusto on lehtipuuvaltaista (hieskoivu, lepät) ja puiden kasvu on yleensä heikkoa. Korpien kasvillisuudessa erottuu usein selvänä myös pensaskerros. Tyypillisimpiä korpien pensaita ovat pajut, korpipaatsama ja em. puulajien nuoret yksilöt. Kasvien tarvitsemien ravinteiden saatavuus on korvissa yleensä hyvä, keskiravinteisuus on yleisesti vallitseva taso. Ravinteisimmilla kasvupaikoilla voi osana pensastoa kasvaa myös katajaa sekä lehtometsien pensaslajeja, kuten näsiää, herukoita ja koiranheittä.
Korvet ovat joko kokonaan tai ainakin osaksi mätäspintaista suokasvillisuutta. Kauttaaltaan mätäspintaiset korvet ovat melko kuivia ja niiden kasvillisuuden kenttäkerroksessa vallitsevat yleensä kangasmetsissäkin tavattavat kasvilajit. Varvuista tähän joukkoon kuuluvat etenkin mustikka ja puolukka, sanikkaisista puolestaan korpi- ja metsäimarre, metsä- ja isoalvejuuri sekä metsäkorte. Matalat metsäruohot, etenkin oravanmarja, metsätähti, lillukka, talvikit ja metsämaitikka ovat korvissa hyvin tavallisia. Märemmissä korvissa, missä suon pinta on kuivemman mätäspinnan ja märemmän väli- tai rimpipinnan muodostamaa mosaiikkia, esiintyy yleensä muitakin ruohoja. Osaa niistä voi pitää hyvinä luhtaisuuden ja osaa selvinä lähteisyyden ilmentäjälajeina. Sara- ja heinälajisto on korvissa yleensä niukka, mutta niin sarojen kuin heinienkin peittävyys voi paikallisesti olla merkittävä. Sarakasveista tavallisin korpilaji on pallosara, heinistä tavallisimpia ovat kastikat ja lauhat.
Kauttaaltaan mätäspintaisten korpien pohjakerroksessa tavallisimmin kasvavia sammallajeja ovat toisaalta monet metsäsammaliinkin lukeutuvat lajit, kuten metsäkerrossammal, kynsisammalet, metsäliekosammal, seinäsammal sekä korpikarhunsammal, ja toisaalta pelkästään korpisoiden oloissa viihtyvät rahkasammalet, kuten korpi-, vaalea ja pallorahkasammal. Korpien märkäpinnoilla viihtyviä sammalia ovat muun muassa luhtaisuutta ilmentävät hapra-, viita- ja okarahkasammal sekä monet lehväsammalet.