Tuntomerkkejä

• ohutturpeista, ravinteista suokasvillisuutta, jossa lähteisyys usein voimakasta (lähdelehtokorvet)
• puusto tavallisesti monilajinen: kuusen ohella useita eri lehtipuulajeja
• kasvillisuuden kenttäkerros yleensä runsaslajinen, korkeilla ruohoilla (mesiangervo, huopaohdake, sudenmarja, ojakellukka, suokeltto) ja suurilla saniaisilla (sananjalka, soreahiirenporras) tavallisesti hyvin näkyvä asema
• myös pohjakerros tavallisesti monilajinen, mutta sammalten peittävyys jää vähäiseksi
• lajistollisesti hyvin lähekkäisiä sekä saniaiskorpien (usein puhutaan saniaislehtokorvista) että ruoho- ja heinäkorpien kanssa

Erityistä

• metsälaissa määritelty erityisen tärkeä elinympäristö